Lauantaina Anu oli munkaa tallissa ja päätin et vois vikeltää. Anuhan ei oo mikää heppatyttö, mut on sillon tällöin ollu meil ratsastaa ja pysyy kyydissä jo laukassa. Toi vikeltäminen oli kyl tosi hyvä tasapainoharjotus ja harmitti ku kamera oli jääny kotii, koska ois saanu niin hyvii ja hauskoi kuvii :D
MUTTA eiliseen ratsastukseen. Siis AAAAA, voin sanoo et Amy ei oo KOSKAA menny niin hyvin ku se meni eilen ja se on ollu meil jo vuoden. Viivi ratsasti Amyl eka ja silloin katoin jo, et nyt neidil on kyl hyvä päivä. No sit vaihdettii ja mä hyppäsin selkää. Kävelin jonku aikaa pitkin ohjin ja ku rupesin ottaa tuntumaa nii Amy ei edes yrittäny nostaa päätä ylös tai vääntää vastaa. Olin koko sen puolentunnin ajan ku ratsastin niin ihmeissää ja ilonen et huhhuh. Mä ku luulin et tää peli oli jo pelattu, nii neiti päättää olla maailman ihanin ratsastaa! Oon vielki ihan fiilareis ja toivon et se menis tänääki yhtä hyvin :)
Viivi |
Minä |
Ja loppuun vielä kuva meijän "pikkutraktorista" jolla kuskataa vettä, heinää ja esteitä ja muuta krääsää. Tossa kuvassa peräkärry vähän petti ku piti viedä esteet takas sielt mist ne otettii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti